"Joo joo, ollaan tulossa. Toi yks vitun idiootti käänty Hämeenlinna risteyksee ja kesti vähä et päästii takas."
"Moi vaan sulleki. Eppe on tääl ihan raivona, tulkaa pelastaa mut siltä."
"No ei ku oikeelle. Ei! Oi-keel-le, kuuntele! Joo saatte ennemmin pelastaa Eliaksen multa, olisin kuristanu sen jo aikaa sitte jossei se ois ratis kii. Mikä se osote oli?"
"Kehrääjänkuja 7 A 15. Ihan helposti sen löytää, tos on sellane oranssi ihme pylväsjuttu vieres ni siit käännytte."
"Ok, ollaan varmaa pian siel."
***
Palasin olohuoneeseen ja kattelin Eppeä hetken. Se oli omituinen kaveri.
Kukaan ei oikeen ottanu selvää mistä se tykkäs, paitsi laulamisesta. Se
oli mukava ja se aina katto hyvin tarkkaan miltä se näytti ku lähti
ihmisten ilmoille. Teme oli ennen ollu mun paras kaveri, mut Epen tultua
se alko etääntyä musta. En oo ikinä ymmärtäny miks, mut luonnollinen
siirtymä oli, et rupesin viettää enemmän aikaa Epen kanssa. En tienny
vielä oliko se hyvä juttu vai ei."Ne on matkalla, Elias oli ajanu harhaa." Istuin takasin Epen viereen sohvalle, kuitenki turvalliselle etäisyydelle. Oli omituinen olo sen lähellä tänään. En tiedä kuunteliko se edes, tuijotti vaan telkkaria. Eppe oli kääriytyny huopaan ja sen varpaat pilkotti peiton alta. Sen äidillä oli omituinen pakkomielle kaikkiin hedelmiin ja niinpä peitto oli täynnä ihme omena- ja päärynäkuvioita, verhoissa oli kirsikoita ja pöytäliinat oli paiskottu täyteen viinirypäleitä sun muita. Välillä mua ahdisti olla siellä, tuntu ku olis uinu hedelmäsalaatissa.
***
Oli huvittavaa kattella ku Eppe viitilöi telkkarille turhautuneena."Ette varmana valitte sitä. Ei jumalauta, ei se osaa! Voi vitun Voice of Finland..! Paska ohjelma.."
Eppe rojahti selkänojaa vasten ja murjotti. "Miks ne valittee sinne tollasia mitkä ei ees rakasta tota hommaansa. Mä en tajua noita tuomareita."
"Miksä katot tota jos sä vihaat sitä noin paljon?"
"Noku...En mä tiedä. Mä vaan haluun kuulla ja mua kiinnostaa et kuin paljon tonne tulee kaikkia Idols-hörhöjä."
"Ja sit sä vihaat niitä jos ne on vaa läpällä mukana?"
"No, joo. Kyl tollaseen tarttee lähtee kunnol mukaa eikä vaa pelleillä. Ärsyttää."
Tuhahdin ja kattelin ku Lauri Tähkä fiilisteli seuraavaa laulajaa silmät kiinni.
"Toi on kans kyl yks ärsyttävä äijä. En kyl tykkää kestään noistan. En mä jaksais kattella tätä vaik ne tekis mitä."
"Olny hiljaa, yritän kuunnella noita. Koska Elias tulee?"
"En mä tiedä, ei niillä kauaa enää mee."
***
”Kuka helvetti järjestää häät maaliskuussa?” Teme murisi potkiessaan kenkiänsä pitkin eteistä.”Eliaksen serkku ilmeisesti. Mis ne oli?”
”Porissa. Siin on se kirkko Kokemäejoe vieres. Erini mies on porilaine ja ne on asunu siel ny jonku aikaa.” Elias istahti Epen viereen sohvalle ja tökkäsi sitä kylkeen. ”Millees telkkari?” Eppe irvisti. ”Älä ala, kaikki ne oli ihan paskoja.”
”Jaakko?” Teme huusi keittiöstä. ”Onks tääl kahvia jossain?”
”Joo venaa, tuun näyttää,” vastasin ja juoksin keittiöön. Avasin kaapin ja Teme keräs kaikki ettimänsä samalla ku mä otin mukeja toisesta kaapista.
”Ketä nää kaapit on maalannu? On meinaa ollu harvinaisen paska maalari.” Teme huomautti ja osotti halkeillutta maalia kookoskuvioiden pinnassa. Mun oli pakko nauraa. ”Epen äiti, se on hulluna kaikkeen tee-se-itse-hommaan.”
Teme vilkasi olohuoneen suuntaan.
”En mä tajua mitä sä näät tossa?”
”Missä?”
Temen nyrkki kopahti mun hauikseen. ”Epessä, idiootti.”
”En mä tiedä. Se on mukava ja mä viihdyn sen seurassa.”
”Tykkäätsä siitä?”
”Ja mitä hän horisee?”
”Kyllä sä tiedät mitä mä tarkotan.”
Lappasin sokeria mukiin enkä kattonu Temeä päin. Olin ihan varma et mun selkäni takana se nosteli kulmakarvojansa ja arvosteli kaikkia.
”Sä puhut aina paskaa,” murahdin ja ojensin sokerin Temelle.
***
