Aamulla lypsylle

"Mitäs noin korian näkönen likka tääl seinänvieres tekkee? Juhannus ja kaikkee, nyt tarttis olla hauskaa. Tuus ny ni laitettaa jalal koriasti!"

"Emmäny tiiä, mä en oo ikinä oikeen perustanu tansseist, porukat mut tänne raahas."

"Ei se oo niin nuukaa, tanssiahan täs vaan tahotaa. Kah, ei se nii huonosti sujukkaa."

"Sori, ei ollu tarkotus talloo. Mut tää on sit vaan tanssii eikä muuta?"

"Neitonen sannoo et on pelkkää tanssia, niin son sitte pelekkää tanssia. Siinä on sellasta perintehen makua ku Juhannuksena valssaa. Ja lehemät pittää kuitenki aamulla lypsylle viiä, ei Iita ihtestänsä sitä maitua ulos saa."

Poikki

Se näytti kamalalta. En tiedä miten äidille kertoisin, sitä on aina ällöttänyt tuollaset jutut. Aluksi kaikki meni hyvin, seisoin kiltisti jonossa, kuulin naurua ja nauroin muiden kanssa. Pojat rehas ehkä hiukan liikaa, mutta ei ne häirinny. Tämä oli kivaa, kaikki aina piti näistä hypyistä. Jännitti hypätä kahden yli, mutta ne makas ihan matalana kädet ihan kiinni toisissaan. Muut hyppäs kevyesti yli ja pienen epäröinnin jälkeen mäkin menin. Otin vauhtia, juoksin, ponnistin ja laskeuduin nätisti kierähtämällä. Ylös en päässy, mut se ei ollu edes pakollista. Valmentaja kehu mun kaatumista, toisaalta se kehu tänään kaikkia.

Mentiin vielä kierros ja sitte siihen meni kolmas mahalleen. Kaikki kilju ja nauro; ei me osattu päättää oliko se liian pelottavaa vai jännittävää harjotella kaatumisia kolmen yli. Jono eteni ja mua jännitti jokaisen jälkeen enemmän. Kohta olis mun vuoro. Toiset oli jo menny niiden vierestä eikä hypänny yli. En olis yhtään huonompi jos menisin ohi. Mutta se olis hienoo uskaltaa hypätä kolmen ihmisen yli. Sitte se tyttö juoksi.

Se juoksi ja mä katsoin kuinka se hyppää. Vauhtia oli tarpeeksi ja se pääsi sukeltamaan kaikkien kolmen yli, mutta kun se tuli alas. Yököttää ajatellaki... Sen olkapää meni omituisesti kasaan, melkein kuulin rusahduksen kun sen luut raksu. En uskonu että se nousee ylös, se jää itkemään. Varmasti sattuu kun noin tulee alas, ihan väärin. Kolme oli sille liikaa. Mä katoin kun se nousee. Se venyttää niskaa ja kävelee takasin jonon perälle. Mikä sitä vaivaa? Eikö sitä sattunu vai leikkiikö se kovista? Muut jatkaa hyppimistä. Hiukan se tyttö pitelee kättänsä, mut väärästä kohtaa. Ei sen käsivarsi taittunu, vaan olkapää. Muut ei tunnu huomanneen, ne jatkaa riehumista ja intoilua. Mä vilkuilen salaa tyttöä päin. Ei kai sille mitään käyny.

Valmentaja menee sen viereen. "Tuus hetkeks tonne tatamin laidalle istumaan," se sanoo. Tyttö seuraa ja nyt ne istuu siellä. "Nyt alkaa tuntuu vähän ikävältä," tyttö sanoo ja se kattoo valmentajaa. Valmentaja juttelee hetken toisen valmentajan kanssa. Niitä on melkein aina kaks. "Onko sulla sun äitin numeroa?" Tyttö vastaa jotain mut en mä kuule. Pian niillä on puhelin ja ne soittaa. Tyttö istuu vähän lysyssä mutta ei se itke.

Harjotukset jatkuu. Alkujumppa on tehty niin aletaan harjotella heittoja. Mua pelottaa tulla alas kun se tyttö istuu tuolla. Entä jos mäkin tulen väärin alas ja joudun sivuun istumaan? Toinen valmentaja menee taas reunalle. Tytön äiti on tullu paikalle. Ne katoaa hetkeksi kun mut heitetään. Ei sattunu, kaikki on hyvin. Mä katson taas reunalle. Tyttö nousee ylös ja lähtee pois. Ne lähtee lääkäriin, valmentaja sanoo kun kysytään. Hierasen salaa olkapäätäni. En ikinä halua tulla noin alas. Onneks on nyt mun vuoro heittää, ei tarvi pelätä.

Se on hieno mies.

#1 "Se on hieno mies toi Arska. Hieno mies. Kummasti ne tytöt niin hienon miehen kylkeen ajo. Nuorille ei pitäis mitään ajolupia anniskella, kunnei muutenkaa anniskella. Ihan selvinpäin Arska ajo. Vähän otettiin kuppia Arskan kämpillä ja lähdin siitä Kallen kämpille ku se soitti Arskalle. Arska sanoo et tulee kohta perässä, pistää muijan ruotuun ensi. Mut sit tytöt tuli valoista suoraan Arskan kylkee. Hieno mies se Arska, toivottavasti ei pahasti käyny. Se on mulle pullon velkaa. Vekkuli kaveri."

#2 "Ei Kati sitä nähny se vaan tuli ihan täysillä sieltä. Meil oli vihreet valot eikä ees tajuttu et sielt vois tulla joku. Se oli just viikko sit saanu korti ja nyt päästii kunnol yhdes ajelee. Katii pelotti ajaa pimeellä, mut en mäkää voinu rattiin mennä, ni se sit ajo. Kai sillä miehel joku kiire oli mut ei silti noin lujaa tarvi ajaa. En mä tiedä mitä mä teen jos se kuolee, Kati on mun paras kaveri. Olis pitäny pakottaa se laittaa se turvavyö, tuntuu et se on mun vika kaikki. Mun ois vaan pitäny. Anteeks."

#3 "Mopoauto oli ylittämässä risteystä vihreiden valojen palaessa, kun yhtäkkiä vasemmalta lähestyi noin 70km/h ajava punainen Ford ja ajoi tyttöjen kylkeen. Mopoauto kierähti katon kautta nurin ja päätyi risteyksen toiselle puolelle pahoin vaurioituneena. Punainen Ford ei yrittänyt edes jarruttaa vaan suistui liikeradaltaan ja törmäsi lopulta oikealla kyljellään läheisen talon nurkkaan. Luulen että auton törmäyskulma pelasti miehen hengen, tosin sisäisistä vammoista en voi varmaksi sanoa. Toinen tytöistä oli aivan hiljaa, mutta kuulin toisen itkevän. Lähestyin mopoautoa ja pyrin auttamaan itkevää tyttöä parhaani mukaan, mutta toiseen en uskaltanut koskea, sillä hänen asentonsa oli niin eriskummallinen. Luulen että hän ei ollut kiinnittänyt turvavyötään, mutta tästä osaavat ehkä palomiehet ja ambulanssin henkilökunta kertoa tarkemmin. Miehen onnistui omin avuin horjua autosta ulos, muut paikalla olijat koittivat rauhoitella häntä, mutta arvelen hänen olleen päihtyneessä tilassa. Tahdotteko kenties yhteystietoni, mikäli haluatte tarkistaa myöhemmin jotain? Toki, puhelinnumeroni on..."